maanantai 30. heinäkuuta 2012

Skypen käyttö etäpuheterapiassa?

The University of North Carolin
Tutkiessani etäpuheterapiaa, mieleeni on usein noussut kysymys siitä, tuleeko etäpuheterapiassa käytettävän teknologisen laitteiston aina olla ammattimainen videokonferenssilaitteisto, kuten Tandberg tai Polycom? Voisiko esimerkiksi Skype ajaa saman asian?

American Speech-Language-Hearing Associationin (ASHA) vuoden 2002 selvityksessä (pdf) mainitaan, että 14 prosentille haastatelluista puheterapeuteista kustannukset olivat merkittävä este etäpuheterapiamenetelmien käytölle kliinisessä työssä. Valmiiden, ammattimaisten, videokonferenssilaitteistojen hinnat kun ovat usein kustannuksiltaan viisinumeroisia lukuja, Skypen kustannusten ollessa kuluttajakäyttäjälle ilmaiset.

Toisaalta ammattilaislaitteistoa voidaan käyttää vain tilanteessa, jossa ammattilaislaitteiston vastaanotin on sijoitettu esimerkiksi terveyskeskukseen, kun Skypen avulla kuntoutusta voitaisiin tuoda jokaisen asiakkaan kotikoneelle saakka.

Mitkä ovat sitten Skypen ongelmat suhteessa ammattilaisten videokonferenssilaitteistoihin, etäpuheterapiaa ajatellen?

Kuten hinnastakin voi päätellä, ovat videokonferenssilaitteistot tarkoitettu ammattikäyttöön, Skypen ollessa puhtaasti kuluttajatuote. Etäterveydenhuollon sektorille kuuluvan etäpuheterapian osalta suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat potilasturvaan liittyvät seikat. Onko yksityisten kuluttajien käyttöön suunniteltu tuote tietoturvallisuudeltaan sitä tasoa, etteivät etäpuheterapian potilasturvallisuus ja ammattieettisyys vaarannu? Potilasturvallisuuden vaarantumisella tarkoitan konkreettisesti sitä, että joku ulkopuolinen pääsisi seuraamaan etävastaanottoa. Ammattilaislaitteistoja käytettäessä tämä ei ole mahdollista, erityisen vahvan tietosuojan ansiosta.

Yhdysvalloissa on jo nykyisellään yksityisiä puheterapiayrityksiä, jotka tarjoavat puheterapiaa asiakkailleen Skypen välityksellä (1, 2, 3). Siitä huolimatta Skypen käyttö terveydenhuollossa tuntuu olevan vielä kiistelyn aihe. Huomautettakoon, että mikäli Skypen käyttö etäterveydenhuollossa on potilasturvallisuuden osalta luotettavaa, voidaan sen katsoa olevan myös etäpuheterapiaa ajatellen tarpeeksi luotettavaa, samojen potilasturvaseikkojen koskiessa niin terveydehuoltoa yleisesti kuin puheterapiaakin.

Skypen luotettavuuden puolesta puhuu muun muassa Oulun ammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö Skypeä SYTYlle, jossa asiakas ja hoitohenkilökunta olivat toisiinsa yhteydessä Skypen välityksellä. Salaisia potilastietoja ohjelmalla ei kuitenkaan siirretty, joka ei etäpuheterapiassakaan ole tarpeellista.

Journal of Telemedicine and Telecare -julkaisun tutkimukset antavat puolestaan ristiriitaisia tuloksia.  Skype: a tool for functional assessment in orthopedic research (Good ym., 2012) esittää, että Skypen käyttö lääketieteellisen hoidon jälkiseurannassa on käytännöllistä ja kustannustehokasta. Abstrakti ei kuitenkaan ota kantaa suoranaisesti Skypen luotettavuuteen potilasturvallisuuden suhteen. Skypen turvallisuutta ja yksityisyyttä selvitettiin kuitenkin Armfieldin ym. (2012) tutkimuksessa Clinical use of Skype: a review of the evidence base. Tutkimus ei saanut selvää vastausta siihen, oliko Skype etälääketieteen käytössä riittävän luotettava vai ei.

Yhdysvaltojen terveydenhuollon potilasturvasta vastaava HIPAA -säädös ei ota Skypeen suoranaista kantaa. Yksityiset bloggaajat ovat montaa mieltä Skypen riittävästä potilasturvasta. Telepsykiatrian saralla eräs bloggaaja väittää, että tulisi helpommaksi palkata joku murtautumaan lääkärin toimistoon kuin yrittää hakkeroida Skype-yhteyttä kesken etävastaanoton. Jo hänen blogikirjoituksensa kommenttiosiossa alkaa välitön debatti väitteen paikkansapitävyydestä.

Mihin sitten uskoa? Onko Skype luotettava vai ei?

Potilasturvallisuutta, -yksityisyytta ja ammattieettisyyttä kunnioittaen Skypen käyttö etäpuheterapian saralla ilman lisätutkimuksia on mielestäni ongelmallista. Varmaa näyttöä tekniikan turvallisuudesta ei ainakaan toistaiseksi ole, ja tutkimusta tarvitaan lisää.

ASHA ei suoranaisesti kiellä käyttöä. Itseasiassa ASHA mainitsee kahdessa ASHA Leader -julkaisunsa artikkeleissa vuosina 2008 (Telepractice in Schools Helps Address Personnel Shortage, Polovoy) sekä 2009 (Telepractice in the Schools - Virtual Services Help Clinicians Do More with Less, Juenger) Skypen käytön puheterapian saralla. Artikkeleissa turvallisuutta ei kritisoida, vaan Skypen käyttöä pidetään luonnollisena, matalien kustannusten vaihtoehtona. ASHA ei kuitenkaan virallisissa dokumenteissaan mainitse mitään Skypen käytöstä etäpuheterapiassa, vaan käsittelee laitteistovaatimuksia mainitsematta laitteistojen tai ohjelmistovalmistajien nimiä.

Oman lusikkansa soppaan laittaa Jana Cason, joka tutkimuksessaan A Pilot Telerehabilitation Program: Delivering Early Intervention Services to Rural Families (2009) väläyttää myös Windows Live Messenger -ohjelman käytön mahdollisuutta etäkuntoutuksessa. WLM-ohjelman käytöstä etälääketieteen saralla ei löydy juurikaan tietoa.

Entäpä sitten mobiililaitteiden (älypuhelimien ja tablet-tietokoneiden) hyödyntäminen etäpuheterapiassa? Muun muassa professori Deborah Theodoros ryhmineen on esittänyt näiden laitteiden käyttöä tulevaisuudessa osana videovälitteistä puheterapiaa.

Lisää lukemista aiheesta:  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti