maanantai 16. joulukuuta 2013

Kirja: RIDBC Teleschool

Kirjoitin jo aiemmin australialaisen instituutin julkaisemasta etäpuheterapia-teoksessa (blogikirjoitus: Etäpuheterapia kirjoissa II). Tilasin oman teokseni (58,50 euroa, sis. postimaksut Suomeen) ja se toimitettiin minulle marraskuussa. Valitettavasti en ole vielä ehtinyt perehtyä teokseen niin syvällisesti kuin olisin halunnut, mutta haluan silti kuvailla teosta ja sen aikaansaamia ensivaikutelmia teille lukijoille.

Teosta ei juuri ole mainostettu missään eikä teoksen sisältöä ole kuvattu kovinkaan yksityiskohtaisesti, joten suhtauduin teokseen hankkimiseen hieman varauksella. Halusin teoksen kuitenkin etäpuheterapia-teosten kokoelmaani, joten tilasin oman kappaleeni. RIDBC Teleschool paljastui erinomaiseksi ja käytännönläheiseksi teokseksi, jonka hankintaa voi suositella kaikille etäpuheterapiasta kiinnostuneille ja/tai etäpuheterapiaa jo toteuttaville!


125-sivuinen RIDBC Teleschool-teos on hyvin käytännönläheinen opaskirja etäpuheterapian toteuttamiseen. Teos on jaettu neljään pääteemaan ja niiden mukaisiin alateemoihin:

  1. Getting started (physical set-up, staffing, resources)
  2. Planning and preparation (preparation, communication, interaction)
  3. Delivering a session (using the camera, presentation, transferring skills)
  4. Technology tips (choosing equipment, telepractice etiquette, troubleshooting) 

Kirja sisältää lukemattomia check-list -tyyppisiä muistilistoja etäpuheterapian toteuttamiseksi yhdenmukaisesti, käytännön vinkkejä etäterapiatilanteisiin sekä pohjia kysely- ja seurantalomakkeille. Kirja ei käytä tieteelliselle kirjallisuudelle tyypillisiä, hetkittäin raskaitakin lähdeviittauksia, vaan pyrkii välittämään kliinisestä työstä ammennettua käytännön tietotaitoa. Kirjassa on runsaasti tilannekuvia erilaisista etäpuheterapiatilanteista, joiden avulla omia etäpuheterapiatilanteita voidaan muokata mahdollisimman toimiviksi ja tehokkaiksi.

Mielenkiintoisinta tässä upeassa teoksessa lienee kuitenkin se, että teoksen on koostanut australialainen Royal Institute for Deaf and Blind Children, joka nimensä mukaisesti on erikoistunut kuulo- ja näkövammaisten lasten kuntoutukseen. Teoksessa ohjeistetaan muun muassa kuinka vaikeasti näkövammaisille tarkoitettua Braillen pistekirjoitusta voidaan opettaa lapsille videovälitteisesti. Tämä tieto muuttaa merkittävästi käsitystä siitä, ettei etäpuheterapia sovellu aistivammaisten lasten kuntoutukseen, vaan toimii poissulkukriteerinä etäkuntoutukseen osallistumiselle:


Exclusion criteria include clients who need hands-on guidance (e.g., for safety reasons or to establish target behaviors) or clients with attention, hearing, vision, or cognitive deficits that limit their ability to communicate or interact with the clinician from a distance via technology.
(Professional Issues in Telepractice for Speech-Language Pathologists, ASHA, 2010)


Kliinisen kuntoutustyön pohjalta koottu teos todistaa, että tosiasiassa etäpuheterapian toteuttamisen rajana on vain kliinikon luovuus, ja poissulkukriteerit etäpuheterapian suhteen tulee määritellä yksilöllisesti. Vastoin yllä kuvattua ASHA:n käsitystä aistivammaisuus ei ole automaattisesti poissulkukriteeri videovälitteiselle kuntoutukselle. Tulee kuitenkin muistaa, että etäkuntoutusta tulee silti toteuttaa ammattieettisiä ja näyttöön perustuvan kuntoutuksen periaatteita (Evidence-Based Practice, EBP) kunnioittaen. Arvostan kuitenkin RIDBC:n tuoretta näkökulmaa asiaan, varsinkin kun nk. teleaudiologiaa (Tele-audiology) on toteutettu onnistuneesti vuosituhannen vaihteesta lähtien.

Teos saa täydet pisteet sekä käytännönläheisyydestään että tuoreista näkökulmistaan! Suosittelen teoksen hankintaa lämpimästi kaikille etäpuheterapiasta kiinnostuneille, näen itse kirjan olevan ehdottomasti hankintahintansa arvoinen.

Lähes täysi vastakohta tälle RIDBC:n teokselle on jo aiemmin julkaistu Houstonin (2013) Telepractice in Speech-Language Pathology. Mikäli etäpuheterapian käytännön sijaan tieteellinen tutkimus ja teoreettinen lähestymistapa etäkuntoutukseen kiinnostaa suosittelen tutustumaan Houstonin teokseen. Tulee kuitenkin muistaa, että sekä käytännön kliinisellä kokemuksella että teoreettisella tieteellisellä tutkimuksella on oma, tarpeellinen paikkansa! Suosittelenkin tutustumaan molempiin teoksiin riittävän tieteellisen teoriapohjan sekä käytännönläheisten kliinisten kuntoutusvinkkien saamiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti